Uutiset09.08.2011: Lahti EM-historic rally 29-30.7.2011Kauden pääkilpailu, tai ainakin rankin koitos ajettiin Neste Oil Rally Finland MM-kilpailun yhteydessä Lahden ja Jyväskylän legendaarisilla erikoiskokeilla. Valmistautuminen kilpailuun alkoi jo viikkoja ennen kisaa ja koko kauden hukassa olleita tehoja metsästettiin oikein tosissaan. Nokka vaihdettiin kolmeen kertaan ja kaikenlaista pientä tehtiin tehojen kaivamiseksi. Vikun rullilla käytiin kilpailua edeltävän viikon aikana kolme kertaa. Tehoja ei kuitenkaan saatu taiottua takaisin, vaan reilu 10 % hummista oli ja pysyi kesälaitumilla. Alusta sentään oli hyvässä kuosissa ja ainoastaan kuluneet etujarrut aiheutti hieman hankaluuksia. Tiedettiin tosin, että tehon puutetta tarvitsee paikata hanskalla ja silloin ei paljon jarrulla ehdi makaamaan. Matkaan lähdettiin tiistaina ja vielä maanantaina oli kansi auki ja pohjapanssarin jatkopalaa asennettiin yömyöhään. Onneksi viime tippa on keksitty.Tiistai-iltana päästiin siis Lahteen majoittumaan Laakson Hanskin luokse ja keskiviikko sekä torstai kului tiiviisti pätkiä nuotittaessa. Harrin, joka istui tällä kertaa kartturin paikalla, kanssa oli käyty Luvialla harjoittelemassa nuotin tekoa jo aikaisemmin ja ostonuottien tarkastus sujui varsin mallikkaasti. Ohrankämmen oli vaihtanut tutun Warren Saabiin, mutta Hännisen Ilkan Impin tiedettiin olevan kovassa iskussa. Molemmilla kuljettajilla taisi olla hieman perhosia vatsassa ensimmäiselle Hassin Ek:lle startattaessa. Pätkän alkuosa kun oli ehkä maailman vaativimman erikoiskokeen Ouninpohjan alkuosa väärinpäin ajettuna. Eli autosta tehot hukassa, toukokuun jälkeen ajettu kilpailunopeudella metriäkään, Harrin ensimmäinen nuottikilpailu ja kuskillakin kolmen vuoden tauko takana, edessä haastavin mahdollinen Ek ja sillä kokoonpanolla lähdettiin painamaan puitten väliin tosissaan. Ek meni hieman varmistellen ja nuottiin tutustuen. Näin ollen olikin hienoinen yllätys kun tuloksia katsottaessa Imp oli jäänyt reilu 9 sekuntia. Syy tähän selvisi melko pian, Ilkka oli ajanut Impin katon kautta ympäri ja menettänyt 30-40 sekuntia tässä aikaa. Eli vauhtia oli nostettava selkeästi, jos meinaisi hoitaa homman kotiin. 2:lla ek:lla Evossa tultiin jo vähän vapautuneemmin ja ero kasvoi kokonaista 3 sekuntia. Kolmannella Koukunmaan ek:lla Ilkka sai pari sekuntia nipistetty parin pienen ajovirheen kautta, pätkän puolivälissä olleessa VE (vasen eri, n. 45ast) kurvissa Mini oli karkaamassa kylki edellä päin latoa. Kaasu tiukasti pohjassa tilanteesta kuitenkin selvittiin. Samoin maalipäässä olleissa peltokurveissa vähän ahnaat ajolinjat nosti hetkeksi molemmat etupyörät ilmaan. Mutta käytännössä tultiin aivan tasatahtia. Pitkällä Koivukehän ek:lla ajateltiin sitten vähän kasvattaa eroa. Pätkä tuli kovasti puristaen ongelmitta ja kun vielä Impillä on taipumus kärsiä lämpöongelmista pitkillä erikoiskokeilla, saatiin ero venytetty reiluun puoleen minuuttiin. Ensimmäisen päivän viimeinen ek oli historic kisoissa harvemmin tavattu yleisö Ek. Jokimaan raviradalle oli tehty kahden kilometrin pituinen rykäisy siltoineen, kaiteineen kaikkineen. Lähtö tapahtui parilähtönä ja vaikka saimmekin hyvän reaktion lähtöön, Sverren 2002 BMW kiihtyi rajusti nopeammin ensimmäiseen mutkaan. Etuvetoinen Mini kapeilla sorarenkailla sortui melkoisen sutimiseen lähtöasfaltilla. Ek meni virheittä ja sen mikä raviradan pääsuoralla tuli pataan saatiin kurottua sisäalueen syheröillä takaisin. Harmittava tappio joka tapauksessa ja Hännisen Impkin oli 4 sekuntia nopeampi lyhyellä pätkällä. Ikävä todiste taas siitä, että kun olisi vaadittu vähän voimaa, ei sitä ollut. Yötauolle päästiin siis n. 28 sekunnin johtoasemassa, kun vielä lähes puolet matkasta oli ajamatta. Lyhyiden yöunien jälkeen saatiin auto ulos Park fermestä ja lähdettiin ajamaan ”pikku” siirtymää (n. 160km) kohti Jyväskylää ja Leustun erikoiskoetta. Taktiikkana oli vetäistä pitkälle Leustun Ek:lle riittävän kova pohja-aika, jotta loppupätkät voisi ajaa hieman tarkkaillen ja varman päälle. Taktiikka onnistui hienosti. Melkein. Koko pätkä tultiin ihan niin kovaa kuin Cooper kulki ja varsinkin loppuosan pienehköllä tiellä vauhti oli aivan tapissa. Maaliennakon kohdalla kuski oli kuitenkin niin ”ajokiimassa”, että unohti kuunnella nuottia riittävällä tarkkuudella. VE kurviin tultiin aivan liian kovaa ja vaikka mutkasta vielä selvittiin, lähti auto heti sen jälkeen lapasista ja pienen mutkittelun jälkeen vasen kylki edellä paikalliselle apilapellolle. Mini kierähti 1,5 kierrosta katon kautta ympäri ja jäi katolleen. Todettiin, että kuskit on kunnossa, autosta virrat pois ja ryhdyttiin huutamaan katsojia kääntämään auto takaisin pyörilleen. Onneksi katsojat oli hereillä ja kun autokin hyrähti heti käyntiin päästiin matkaa jatkamaan pienen pellolla sutimisen jälkeen kohti parin sadan metrin päässä sijaitsevaa maalia. Vaurioista ei ollut vielä tarkkaa kuvaa, mutta eteenpäin kuitenkin päästiin. Ulosajossa kului aikaa arviolta 30-40 sekuntia ja Hännisen pohja-ajasta jäätiin ainoastaan 11 sekuntia, joten kyllä kello olisi tykännyt hurjasta vauhdista. Ilman ulosajoa aika olisi riittänyt todennäköisesti ikäkauden toiseksi nopeimpaan tulokseen. Nyt ero kuitenkin supistui noin 17 sekuntiin. Vauriot selvisi kuitenkin nopeasti jo maaliasemalla, ainakin vasen eturengas oli lähtenyt vanteelta, joten nopea soitto huollolle ja uudet renkaat tilaukseen. Huoltoa odotellessa venytettiin vasen etulokasuoja vähän lähemmäksi omaa paikkaansa. Huolto vaihtoi nopeasti uudet etutassut alle ja matka jatkui. Kaikki 100 metriä. Todettiin, että myös takapäässä oli tapahtunut jotain. Vasen takarengas hinkkasi lokasuojaan kiinni ja syykin selvisi nopeasti. Takatukivarren ulompi kiinnityspiste oli revennyt puoliksi irti takakelkasta! Vaurio veti vähän totiseksi, vaurioituneella pyöränripustuksella kilpaa ajaminen kuin ei välttämättä ollut aivan turvallista. Jos kiinnitys pettäisi kokonaan, voisi koko takaripustus jäädä matkalle ja kilpailu kesken. Huolto nappasi takarenkaan irti ja väänsi purkuraudalla takatukivarren suurin piirtein suoraksi. Rengas paikalleen ja ryyd loikkaa Surkeen erikoiskokeen lähtöön. Ensimmäiset puoli kilometriä ajettiin hieman tunnustellen miten takapää pysyy mukana. Tukivarsi pääsi hieman elämään, mutta tuntui pysyvän paikoillaan ja lappu painettiin takaisin lattiaan. Olihan taistelu voitosta kiristynyt entisestään, eikä periksi antaminen käynyt mielessäkään. Aivan joka rytkyyn ja hyppyyn ei kuitenkaan voinut vetää täysillä, tukivartta oli kuitenkin hieman säälittävä. Pätkä tuli lopulta ihan ok. Pätkän jälkeisellä siirtymällä iski sitten seuraava ongelma. Heti siirtymän alussa auto sammui jostain syystä, eikä suostunut enää käynnistymään. Vikaa etsittiin ensin bensapumpusta, mutta loppu viimeksi virranjakajan kansi! sanoi työsopimuksen irti. Onneksi oli osa mukana ja matka jatkui. Sen verran aikaa korjauksia tehdessä kuitenkin kului, että 40 sekuntia rapsahti aikasakkoa. Vielä kun tulospalvelu tuli jostain syystä hieman perässä, ei meillä ollut täyttä tietoa tilanteessa. Impin tosin olisi pitänyt ehtiä ajaa ohi korjaustilanteen aikana. Meillä oli jonkun näköinen kuva siitä, että myös kilpakumppanilla oli jotain ongelmia sattunut matkaan, mutta täyttä varmuutta asiasta ei ollut. Impistä oli kuitenkin jäähdytin pettänyt ja autokunta ajoi pikkuhiljaa maaliin lisäillen vähän väliä vettä vuotavaan syylariin. Ja jotta omat ongelmat ei olisi siihen loppunut, vasen takarengas oli tyhjentynyt viimeisen pätkän aikana, joten taas tarvittiin nohevia huoltomiehiä. Perjantainahan meillä oli varapyörä mukana koko päivän, mutta lauantaiksi se jätettiin painonsäästösyistä pois. Kuuteen vuoteen ei ollut mennyt yhtään rengasta ja nyt kun sitä ei ollut mukana, meni heti kaksi rengasta kolmen ek:n aikana. Ero venähti lopulta Impin ongelmien myötä 5,5 minuuttiin, mutta se ei kerro totuutta siitä kuinka kova kilpailu Hännisen autokunnan kanssa käytiin. Riskejä otettiin molemmin puolin ja tekniikkamurheet vaivasivat molempia. Kisa oli kuitenkin reilua ja erot tehtiin pätkillä. Lauantain ainoalla tankkaustauolla saimme Hännisen huollolta bensat lainaksi, kun oma huolto ei ehtinyt tankkauspaikalle kaadon jälkeisen huollon takia. Vastaavasti me työntelimme säännöllisesti starttivikaista Impiä käyntiin. Lahteen päästiin kuitenkin sen suuremmitta ongelmitta ja kauden toinen luokkavoitto oli todellinen työvoitto. Kokonaistilanteessa nousimme sarjan toiselle tilalle, yhden pisteen päähän johtavasta Kauppisen Porschesta. Tällä hetkellä on vielä 3-4 autokunnalla mahdollisuudet sarjan voittoon, Kauppisen ollessa vahvimmilla. Kilpailusta jäi varsin hyvä maku, vaikka kaikki ei käynytkään kuin Strömsössä. Siirtymät olivat älyttömän pitkiä, pienet tieosuudet olivat paikoin järkyttävässä kunnossa MM-karavaanin jäljiltä ja reitti oli todella rankka piskuiselle Minille. Samoin EM-ralli jäi mediassa hieman MM-ralli varjoon. Korjattavaa ja huollettavaa riittää yllin kyllin ennen seuraavaa kilpailua. Toisaalta reitti itsessään oli erittäin mielenkiintoinen ja vaativa, kilpailu luokan herruudesta kovaa mutta rehtiä ja tunnelma oli tosi hyvä koko kilpailun ajan. Myös järjestelyt ja henkilökunta toimi hienosti koko kilpailun ajan. Erityiskiitokset Sepille ja Makelle kiitettävästi suoritetusta huoltotyöskentelystä, ilman teitä olisi matka tainnut jäädä kesken. Samoin kiitokset Laakson Hanskille tunnelmallisesta majoituksesta. Jos joku ihmettelee surunauhaa kuskin ovessa, hyvä ystävä, pitkän linjan Cooper tietäjä ja Mini clubin perustajajäsen Hannu Lindstedt oli menehtynyt alkukuusta. Omistan kilpailun voiton Hanskille. Takaisin |